tiistai 23. helmikuuta 2010

55.

Päätinpäs nyt kirjoittaa pienen elämäntarinan itsestäni kun Ananas sitä kysäisi. :)

Kuusi ensimmäistä vuotta mun elämästäni asuttiin Helsingissä jonka jälkeen muutettiin hieman syrjempään. Täältä Helsinkiin on matkaa n. puolisen tuntia, onneksi junat on keksitty. Vanhempani halusivat muuttaa tänne jotta saisimme omakotitalon sekä meillä ei olisi siskoni kanssa pitkä matka kouluun.

Ala-aste meni hyvin ja sain hyviä numeroita kunnes koitti kuudes luokka jolloin eräs luokkalaiseni poika alkoi kiusaamaan minua, koska olin lihava. Sain kuulla joka päivä olevani läski, pullukka tai jotain muuta yhtä imartelevaa. Se oli minulle yhtä helvettiä. Johtuen tästä minulla ei myöskään ollut kauheasti kavereita, koska poika oli luokan koko luokan "kingi". Se vihas mua niin kaikki vihas mua.

Kuudesluokkakin kuitenkin loppui aikanaan onneksi ja tuli kesäloma jonka aikana kasvoin pituutta ja laihduin. Syksyllä mennessäni kouluun olin pitkä ja hoikka, että miten ihanalta se tuntuikaan kun kaikki näkivät mut nyt sellaisena. Sain taas kavereita ja itsetunto alkoi nousemaan. Näihin aikoihin taisin alkaa myös juomaan kavereiden kanssa viikonloppuisin. Se oli silloin vielä viatonta, pari kaljaa ja oltiin muka hirveässä humalassa. Koulu sujui hyvin, olin melkein kympin oppilas.

Yhdeksännen luokan keväällä kaikki kuitenkin muuttui. Kaikki numerot putos enkä käynyt koulussa koska ei huvittanut. Kai mä siellä kuitenkin kävin koska todistuksen sieltä sain. Kevään mittaan juominenkin oli lisääntynyt kokoajan pahempaan suuntaan. Monta kertaa vanhemmat joutu hakemaan mut jostain koska olin aivan liian humalassa. Kesäloma meni täysin rappiolla, join aivan tolkuttomia määriä. Näihin aikoihin kännissä viiltely tuli myös mukaan.

Syksyllä kuitenkin aloitin lukion vieraalla paikkakunnalla mutta se ei oikein ottanut sujuakseen. Lopetinkin sen parin jakson jälkeen. Sen jälkeen vain olin ja rellestin. Vanhempani alkoivat tuskastua että mitä oikein tehdä mun kanssa. Viimeinen pisara oli 04-05 uusivuosi jolloin join hirveän määrän viinaa, vedin käteni auki sekä söin jotain pillereitä. Niin että monta päivää en tehnyt muuta kuin oksensin, jolloin äiti soitti yhteen nuorisopsykaan ja niin lähti tämä tyttö laitokseen. Siellä olin viitisen kuukautta ja söin lääkkeitä sekä LIHOIN! Sieltä ulos päästessäni painoin n. 90kg.

Sinä syksynä lähdin taas uuteen kouluun toiselle paikkakunnalle jossa asuimme asuntoloissa viikot. Silloin laihduin tosi paljon ja oikeastaan silloin nämä mun paino häröilytkin virallisesti ovat alkaneet. En vähättele myöskään ala-asteen tapahtumia, koska niillä on varmasti myös suuri vaikutus omaan minäkuvaani. Samoinkuin sillä että aina terkkarilla käydessä on kuullut kuinka paino on siellä painorajan yläpäässä. Aina on ollut vähän tiputettavaa! Jos saisin valita tekisin monia asioita toisin. En olisi esimerkiksi koskaan halunnut alkaa viiltelemään. Tiedättekö kuinka hirveän näköiset kädet mulla nykyään on. Kaikki tuijottaa mun käsiä kesällä kun käyttää lyhyempi hihaisia paitoja. Haluaisin myöskin kunnon paperit koulusta mutta ei ni ei.

Tällä hetkellä opiskelen edelleen siellä lukiossa ja nyt keväällä pitäisi valmistua. Asun mieheni sekä eläintarhani kanssa täällä omassa kodissamme. Yritän saada itseni keksimään mikä minusta tulee isona mutten tiedä ja se pelottaa minua!


Anteeksi todella sekavasti kirjoitetusta postauksesta! :)

2 kommenttia:

Kiiu kirjoitti...

paljon on mahtunut sun elämään. tsemppiä tyttö! <3

Anonyymi kirjoitti...

Auts, juu. paljon on sun elämääsi mahtunut. Myös mulla on pitkä koulukiusaushistoria takanani ja sen seurauksena masennus. Uskon kuitenkin että tapaus on kasvattanut sinusta vahvan ihmisen. Ainakin omalla kohdallani tiedän, että mitkään pikku asiat ei enää kaada mua, koska oon selvinnyt jostain paljon pahemmastakin. Tsemppiä. En mäkään tienny mikä musta tulee, en tiedä edelleenkään mutta niin vain ammattikorkeassa opiskelen :)