Tällä hetkellä oikeestaan tuntuu ettei tässä elämässä oo mitään päätä eikä häntää. Koulutehtävät vaan kasaantuu, en jaksa urheilla ja syön huonosti tai oikeastaan en mitään. Haluan fiksun elämän. Oikeastaan sen jälkeen kun miehen kanssa alkoi mennä huonosti lähti elämä myös ihan ihme raiteille. Kaikki tuntuu mitättömältä eikä oikein mikään kiinnosta. Ruoka on vaan pakollinen juttu joskus jos muistaa. Tehtäviä ei kiinnosta tehdä. Liikuuntaakaan ei oikeastaan tule harrastettua.
Nyt kuitenkin päätin että tähän kaikkeen tulee muutos. Ei tästä tuu mitään kun vaan ryven jossain itseinhossa kaiket päivät. Laihdutus jatkuu mutta palautan itseni takaisin terveelliseen ruokavalioon enkä syö vain paria palaa leipää ja kahvia päivittäin. Alan lenkkeilemään lähes päivittäin ja lihaskuntoakin täytyy alkaa tekemään. Salilla käyntiin ei ikävä kyllä ole enää varaa kun erottiin. Sekä haluan että saan kaikki rästitehtävät palautettu niin pian kuin mahdollista.
Mulla on nyt myös ihan älyttömän paha mieli ja itseinho ihan huipussaan koska se mies jonka takia oikeastaan ero tuli niin osoittautui jälleen yhtä kusipääksi kuin aina ennenkin. Voihan tuo olla että asia vielä muuttuu koska aiheutin itse myös omalta osaltani meidän tämän hetkisen riidan mutta silti ketuttaa. Päätinkin etten ole missään yhteyksissä siihen enkä ajattele edes muita miehiä ennen kuin osaan olla yksin ja saan elämäni toimimaan. Tällä hetkellä vaan kaikki tuntuu jotenkin niin oudolle. Tavallaan hyvällä tavalla mutta osaltaan taas huonolta. En oikein edes osaa selittää sitä. Päivä kerrallaan.
Huomenna on uuden loppuelämäni ensimmäinen päivä! Ja mun loppuelämä tulee olemaan täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti